Keräilykori viikon virkeimmistä

Ei ole ei joutoajalla minua pieksetty. Mielenpäällä on juttu jos toinenkin. On sattunut ja tapahtunut vaek mitä. Viime viikonloppu kuului äidin suuriin hetkiin arjessa. Kaikki lapset oli kotona. Meillä on niiiiinn hauskaa kun ollaan yhdessä, varsinkin sarkasmi ja pilkka kukkivat runsaalla kasvustolla. Omppi oli mm. aloittanut kevään kasvukauden otsassa. Ensimmäiset finnikukinnot oli havaittavissa. "Kevään paras kasvuaika lähestyy, nyt kannattaa pohjustaa hyvä viljelypohja kunnon räkäpäille ja ihomadoille. Suosittelimme runsasta suklaan syöntiä ja sipsejä. Vettä ei tietenkään kannata juoda ollenkaan, ettei vahingossakaan ihon kuona-aineet pääsis karkaamaan nesteytyksen mukana pois. Mistäs ne mustapäät sitten ponnistais. Meikkejä ei kannata pestä kuin suihkussa käydessä, ovat sitten aamulla aina valmiina. Puhtaat ei tukkiutuneet ihohuokoiset ei paljon finnejä kasvattele."  Oiken jos hyvin viljelypohjaa lannoitat voit päästä pokaalisuoritukseen ja onnitella itseäsi helvetillisestä paiseesta perseessä. Ou sou hot! Jali oli huomannut kasvatteneensa sixpäkin kamppailutreeneissä-(peilin edessä venytellessä oli huomannut)... Meiltä muilta se vaatii jonkin asteista röntgenkatsetta....Musiikkiluokkalaisemme Lily harjoitteli soittokoetta varten päivä tolkulla NOKKAHUILULLA lohikäärme Puffia. Tärykalvolleni on piirtynyt lohikäärme puff ikuisiksi ajoiksi. Mulla on se kyllä mp3 soittolistalla Klamydian esittämänä, mutta tämä nokkahuiluversio.....oijoijoi... Kolmen päivän kuuntelun jälkeen olen jo keksinyt kahden säkeistön verran uutta sanoitusta tälle klassikko lastenlaululle. "Puff on pierunääni niin iloinen, laajenneet ja levinneet on kaikki hajut sen. Ruisnapista tehtiin puff kai aikoinaan ja pari tuntii sitten puff jo lähti haisemaan. Puff on pierunääni niin hiljainen, hapanneet ja kitkerät on molekyylit sen, krapulassa tehtiin puff kai aikoinaan ja salakavalasti puff kulkee suolesta. Että tämmöistä näihin hätiin.

Savusukellusta

Käryää niin, että tarvii kohta savusukeltajaa päänsisään. On lyhyttäkin lyhyempää pinnaa taas koeteltu. Mullahan kiihtyy nollasta sataan niin nopeaa, ettei mittaria joka ehtis luvun ottaa ole vielä keksitty. On ollut järkevää ostaa myös kulkuneuvot sen mukaan, menis nimittäin liika lujaa jos auto tai moottoripyörä kiihtyis nopeemmin kuin kuski. Hengenvaarallinen yhdistelmä, monessakin suhteessa. Vois vaikka kipakalla kaasujalalla tapahtua katastroofi.  Joskus pitäis vaan tajuta pysyä poissa muka "harrastuksista". Pitäis älytä jo pienemmälläkin ÄO:lla, ettei laumasta akkoja voi tulla harrastustoimintaa. Siitähän ei voi tulla muuta kuin kuppikuntia, nokittelua, paskapuhumista ja kaikkea muuta yhteishenkeä nostattavaa toimintaa.  Äijät kun harrastaa kimpassa, se suuremmalla todennäköisyydella tapahtuu hyvässä hengessä. Ollaan että me tehtiin se, vähän kimppasaunaa ja äijäilyä.  Van pannaanpa enemmän kun 2 akkaa samaan ryhmään, siitä ei tuu kun oikosulku ja palovauriot. Siinä ei paljon Vesuviuksenvuorta ja Milla Magioita tarvita. Luudat kun on saman rakennuksen ympärillä parkissa niin TERVE! 

Kuulo-ongelmia

Oh wau, onko mulla tosiaan aikaa käydä vähän puhumassa lannoiteaineita. Kävin mä lauantaina yrittämässä, istuin hiljaa 10 minuuttia kone sylissä ja tuijotin valkoista ruutua. Ei tapahtunut yhtään mitään. Ei edes yritystä. Ada oli kaksi viikkoa tukijaksolla Tervaväylän kuulovammaisten koululla. Sinä aikana olen jo lopettanut saamasta selvää lapsen puheesta. Hän tuli koulun jälkeen käymään kiskalla ja alkoi selvittää koulupäivästään. Mä kuulin, että "minä soitin kainalopieruja koulussa". Mullahan ratkesi samontein pokka, Ada soitellut kainalopieruja. Minä nauran tiskin takana ja kyselen, että oikeesti soittelit kainalopieruja? Lapsi raukka suuret silmät pyöreenä tuijotta tiskin yli äitiä, mitä hemmetin kainalopieruja ja  mitä hauskaa on broikun syömisessä? Se mitä hän sanoi oli "minä söin broileria ja perunaa koulussa". Nehän juuri kuulostaakin ihan samalta. Juu jokohan tuo vaivaa kuulovaurio minuakin....Oon oikeasti niin tapissa, että varmaan kuulenkin mitä sattuu. En keksi miten enää vois olla enemmän tekemistä, kun pari viimeistä viikkoa on ollut. Ihan paskaa. Muutenkin rassaa "uusi mahtava elämä" invapolven kanssa. On ihan lamaantunut olo, ei paljon huumori kuki. Stressinaamassa näkyy kukkivan kyllä joku muu, ihomadot. Yök. Mulla ei ole ikuna ollut finniongelmaa, ei edes teininä. Aina ikuinen siloposki, mutta näkyy meikeläisenkin naamaan joskus jotain nousevan. Kahden viikon sisään varmaan viisi punaista ja pinkeää näppyä. Pakko ollut vähän relata ja upottaa sormet multaa. Olen istutellut vähän sitä sun tätä (yrttejä, kesäkukkia). Jospa meidänkin piha ens kesänä alkais näyttää oikealta pihalta, eikä lehtikaatopaikalta koristeltuina talven koiranpaskakertymällä. Kivat naapurit tuossa ympärillä yksitellen kulkevat joka koivunlehden noukkimassa kun se maahan leijailee. Aina on joku joko harava, keräävä ruohonleikkuri tai sellainen hieno roskapuhallin kourassa pihaa ruoputtamassa.  Meillä on varmaan kerrostunut kolme viimeistä vuotta kaikki koivunlehden nurmen jatkeeksi. Kadunpätkän mustat lampaat tässä hei. Haaveilen myös vanhoista ikkunoista rakennetusta kasvihuoneesta. Josko sen joku nikkaroisi. No mitäpä minä sillä, en kuitenkaan jaksa vettä sinne kantaa ja lopultaan siellä on muumioituneita chilipensaanrankoja jäljellä.