Kuulo-ongelmia

Oh wau, onko mulla tosiaan aikaa käydä vähän puhumassa lannoiteaineita. Kävin mä lauantaina yrittämässä, istuin hiljaa 10 minuuttia kone sylissä ja tuijotin valkoista ruutua. Ei tapahtunut yhtään mitään. Ei edes yritystä. Ada oli kaksi viikkoa tukijaksolla Tervaväylän kuulovammaisten koululla. Sinä aikana olen jo lopettanut saamasta selvää lapsen puheesta. Hän tuli koulun jälkeen käymään kiskalla ja alkoi selvittää koulupäivästään. Mä kuulin, että "minä soitin kainalopieruja koulussa". Mullahan ratkesi samontein pokka, Ada soitellut kainalopieruja. Minä nauran tiskin takana ja kyselen, että oikeesti soittelit kainalopieruja? Lapsi raukka suuret silmät pyöreenä tuijotta tiskin yli äitiä, mitä hemmetin kainalopieruja ja  mitä hauskaa on broikun syömisessä? Se mitä hän sanoi oli "minä söin broileria ja perunaa koulussa". Nehän juuri kuulostaakin ihan samalta. Juu jokohan tuo vaivaa kuulovaurio minuakin....Oon oikeasti niin tapissa, että varmaan kuulenkin mitä sattuu. En keksi miten enää vois olla enemmän tekemistä, kun pari viimeistä viikkoa on ollut. Ihan paskaa. Muutenkin rassaa "uusi mahtava elämä" invapolven kanssa. On ihan lamaantunut olo, ei paljon huumori kuki. Stressinaamassa näkyy kukkivan kyllä joku muu, ihomadot. Yök. Mulla ei ole ikuna ollut finniongelmaa, ei edes teininä. Aina ikuinen siloposki, mutta näkyy meikeläisenkin naamaan joskus jotain nousevan. Kahden viikon sisään varmaan viisi punaista ja pinkeää näppyä. Pakko ollut vähän relata ja upottaa sormet multaa. Olen istutellut vähän sitä sun tätä (yrttejä, kesäkukkia). Jospa meidänkin piha ens kesänä alkais näyttää oikealta pihalta, eikä lehtikaatopaikalta koristeltuina talven koiranpaskakertymällä. Kivat naapurit tuossa ympärillä yksitellen kulkevat joka koivunlehden noukkimassa kun se maahan leijailee. Aina on joku joko harava, keräävä ruohonleikkuri tai sellainen hieno roskapuhallin kourassa pihaa ruoputtamassa.  Meillä on varmaan kerrostunut kolme viimeistä vuotta kaikki koivunlehden nurmen jatkeeksi. Kadunpätkän mustat lampaat tässä hei. Haaveilen myös vanhoista ikkunoista rakennetusta kasvihuoneesta. Josko sen joku nikkaroisi. No mitäpä minä sillä, en kuitenkaan jaksa vettä sinne kantaa ja lopultaan siellä on muumioituneita chilipensaanrankoja jäljellä.