Kyläilyä

Pistäysin pitkästä aikaa ystävien luona kylässä. Se kyläily on aika harvinaista herkkua tällaiselle 24/7 yrittäjälle. Uteliaisuus ystäväni hoidossa olevaa "mummotettavaa" Ymmiä kohtaan kasvoi liika suureksi. Ymmi olikin kertakaikkisen hupaisa villilapsi. Sellainen 9 viikon ikäinen kippurähäntä. Oli saanut pasmat sekaisin talon vakituiselta ruttukuonolta. Ruttukounon lemmikkisika sai sellaista haipakkaa, että vähemmälläkin saumat ratkeaa. Peti oli vallattu ja karvapeitot riepoteltu pitkin lattiaa. Touhua ja menoa riitti joka lahkeeseen. Sitten pieni hetki, ettei neitiä näkynyt. Ystäväni kyselemään, että missä Ymmi? Minä siihen, että näyttää persettään nuolevan olohuoneen matolla. Ystäväni laukaisee ääneen epäilyksensä, mahdollisesta kakkavahingosta. Siellähän se hillitön rytöläjä valkoisella olohuoneen matolla. Oi mitä koiranpennun elämää! Sain samalla reissulla myös työtarjouksen, olisi kuulema huoran paikka auki 3 miehen taukotupa asumuksella. Maksu töistä tulisi sitten luonnossa..... voi kuinka hauskaa. Kyllä tämä huolenpito ystävien suunnalta lämmittää...... Juuri rakkaalle lapatossulle kehuin, että uusi ura on valmiina.

Fiilikset katossa/matossa/katossa/matossa.....

Ihan paskaa kun ei ehdi edes täällä käydä mitään typerehtimässä. Mullahan on oikeasti hauskaan itseni kanssa, kun käyn bloggaamassa. Tämä on suoranainen päivän piristys. Kyllä ihminen voi viihtyä itsensä seurassa ja omien omasta mielestään hauskojen juttujensa. Mullon tämä salainen kaksoispersoona itu-o, jota voin syyttää kaikista katalista sutkauksista mitä tänne lipsahtaa. Niin mä sanon lapsille, kun niitä huolettaa paljastanko heistä jotakin häpeällisen kamalaa. Minun mielestä on tärkeää opettaa lapset nauramaan itselleen. Se kasvattaa itsetuntoa ja tajuaa ettei pidä ottaa kaikkea niin vakavasti. Minä haluan yrittää olla myös hauska äiti ja varmaan lapsien ystävätkin ovat jo tajunneet ettei se ole ihan normaali. On sitä pikku pilkkaa heitetty heillekkin ja naurettu kuolettavan makeasti. Omat mokat pitää myös osata panna nauruksi ja jakaa muiden kanssa. Tai järisyttävät sattumat. Vaikka kyllä riipputissiseltä läskiperseeltä vaati hiukan naurun irroittelua itselleen, kun kahteen otteeseen alueemme entiselle postinkantajalle alasti esittäytyi. Sitä kun ei ota opikseen, että lasiovella varustetussa eteisessä ei kannata olla ilman rihmaakaan. Joku voi oikeasti tulla ovesta sisään tosi äkkiä. Toisella kerralla seisoin vain alasti pukemassa laatikolla alusvaatteita, mutta eka kerta oli unohtumaton.... Luultavasti myös sille postinkantajalle. Kuivasin suihkun jälkeen jalkojani perse pystyssä ja takuulla kaikki reiät levällää ovelle päin suunnattuna......kunnes se äkkiä aukeaa. Käännyn ja tuijotan yhtä tyrmistynyttä postinkantajaa, joka nikottelee että pitäs kirjata tämä paketti. Jepjep kummemmitta mukisematta kirjasin paketin. Nykyään arveleisin kyseisen postinkantajan jo kuvittelen meidän olevan nudisteja. Toisaalta ei sitä elämässä paljon tapahdu jos ei jotakin touhuile. Eipä käy tylsäksi. Tämä käy nyt jo tylsäksi, huomaa kun on tosi paljon tekemistä ja  hyvin vähän aikaa. Ei kannattaisi tännekkään edes tulla, kun ei ole oikeastaan mitään sanottavaa.

?

Tässä saa olla nyt silkkana kysymysmerkkinä. Mulla oli tulevaisuuden suunnitelmat valmiina ja tiesin tasan tarkkaan mitä alan tekemään kiskan loppumisen jälkeen. Nyt se menee totaalisesti uudelleen mietintään. Jos tuolla invapolvella ei nytkään pysty toimimaan normaalisti. Ei pysty täysipainoisesti töihin, on ihan turha kuvitella ruumiillesesti raskaampaa työtä. Parempaa kun ei ole luvassa, vain ennuste huonommasta. Vieraalle töihin en todellakaan lähde, sen verran itsekeskeinen luonne olen. Verkkokaupan rinnalle pitää alkaa jotain suunnitella.
Jos Suomessa olis laillista, mulla olis niin hillitön porttola ettei kellään. Palkkaisin upeita leidejä tarjoamaan kaikkia palveluita kaikille tarvitseville ja jokaiseen makuun. Kaikille fetisseille viimeisen päälle tehdyn huoneet ja dominat. Baarit, peliluolat, spat ja majoitus. Seksiterapiaa kehitysvammaisille.  En todellaakaan tajua miksi se on laitonta. Tyylikkäästi tehtynä, valvottuna ja luvanvaraisena toimintana päästäis näistä Virolaisista ihmiskauppiaista. Mitkä verotulot siinäkin Suomen valtio menettää.  Ilotaloista on tehty likaista toimintaa suurimmassa osassa maailmaa. Entä USA, sieltä löytyy tyylikkäitä ilotaloja, hyvin hoidetut työntekijät ja varmaan palkkauskin kohdaallaan. Eikä ole laitonta. Suomessa tällaiset Päivi Räsäset saa holhousyhteiskuntaa vaan kehittää lisää. Mihin kaikkeen sitä aiotaan vielä suostua. Kaljanmyynti olis rajotettua, ravintoloiden aukioloajat lyhenee entisestään. Mainokset poistuu. Täällä seisoo rivissä joojoo-miehiä ja naisia ympäri läänejä, eikä sano mitään. Äänestetään vaan uskovaiset kukkahattutätit eduskuntaan, loppuu se kaljan juominen pikkuhiljaa kokonaan ja tupakanpoltto. Suomessa vielä kuvitellaan, että joku kannbis vapautettas. Niin varmaan. Seuraavaksi kielletään energiajuomat. Tuossa rajan toisella puolen alkaa näyttää elämä niin paljon mielenkiintoisemmalta. Pohjois-Ruotsissa vetää kaikki yritystoiminta ja todellinen pöhinä talouskasvussa. Siellä on kuntia jotka on sitoutuneet järjestämään palvelut myös suomenkielellä. Eikä ole paskan-nipottajia laatimassa holhousyhteiskuntaa.
Voisin katsella tuota Torniojokea tästä perspektiivistä

Torniojoki Ruotsin puolelta

Äänenavausta ilman laulua

Joopa joo, nolojen tilanteiden nainen iski jälleen. Kävin tänään kuulemassa tuomion magneettikuvien tuloksesta kirurgin luona. Onnellinen minä sain diagnoosin, harvinaisesta polvivaivasta jolle ei käytännossä katsoen voi tehdä mitään parantavaa operaatiota. Jippii! Ei operaatiota niinku mihin liittyisi leikkaus-sali, kirurgi ja tähystimet. Jokin muu operaatio kuitenkin tehtiin, vastustuksestani huolimatta. Siihen liittyi tautisen paksu neula, kirurgi ja kukonhelttauute. Siis onnenpekka minä olen nuoruudessani onnistunut katkaisemaan polvilumpiota paikallaan pitavän nivelsiteen. Sitä ei ole silloin kuvattu, eikä hoidettu. On vain kipsattu jalka jos toinenkin lumpioiden paikaltaan menon vuoksi. Mulla on semmoset iloset ja liikkuvaiset lumpiot, jotka ei tykkää viiihtyä kupeissaan.  Sitä revennyttä lumpionlukitsinta ei ole siis liitetty takaisin paikalleen ja lumpio on ollut väärässä asennossa apauttiarallaa 25 vuotta. Se on sitten aiheuttanut kuluman lumpion ja reisiluun väliin. Siis ihanaa mulla hankaa reisiluunpää polvilumpioon. Siihen ei kuulema leikkukset auta, eikä nivelen vaihdot, kun nivelissä ei ole kulumia. Pinnoitta vois jollakin aineella, muutama lekuri tekee Suomessa, eikä ole kuulema ollut vastaavaa hyötyä. Kukonhelttauutteella hoidetaan, ei auta kaikkia. Kiva, jos sen kidutuksen kävin tänään turhaan läpi. Tai kiva, jos auttaa puolen vuoden päästä tiedossa uusinta.

Niin se nolojen tilanteiden nainen, otin rakkaan aviomieheni mukaan kuulemaan tuomiota. Hänen avustuksellaan myös nyt se aine on polvilumpion sisällä. Itse olisin iloisesti juossut karkuun, silläkin uhalla että siitä olisi apua. Sitä nimittäin saa myös tablettina, mutta ei yhtä tehokkaalla vasteella. Mitäpä piikkikammoinen ei tekisi itsensä hyväksi vaan söisi mieluummin tabut. Siis rakkaani patistaa minut pedille ja pitää kädestä kiinni. Kirurgi sanoo, ettei käy edes niin kipeää kuin punkteeraus. Älkää hullut uskoko, se käy sataxsataxkäsittämätön kipeämpää. Se painaa lumpion sivuun ja survoo sen hillittömän paksun neulan sisään, ai saatana silloin lähti järki ja hyvät/kohteliaan käytöstavat. Minä huudan kurkku suorana (voin vakuuttaa, että mulla on iso ääni), jalka täydellisessä krampissa. Kirurgi vetää piikin ulos ja kehottaa rentouttamaan jalan. Siis rentouta jalka, kenen jalka? Matin vai sen oma vai jonkun joka odottaa vuoroaan. Takaan ja vannon että eipä kulkenut aivoissa yhtään käskyä, joka rentouttas jalan. Päinvastoin tiukemmalle ei enää lihakset ois voinu olla, tai polvilumpio. Se survas neulan uudelleen, mä luulin että kuolen. Huudan, huudan, huudan, huudan, huudan kuolevani, vittuakin huusin (pyysin ennakkoon jo anteeksi mahdollisia lipsuvia kirosanoja). Sitten alkoi tulla oksennus, huusin senkin julki. Matti siihen, että kohta ohi ja kuulin kirurgin vain tuumivan "tämä on paksua ainetta, kestää hetken laittaa". Hoitaja syöksyy ovesta sisään, kysyy tarviiko lääkäri apua. Minä puristan Mattia hengiltä. Lopulta se vetää neulan ulos ja sitten huutaa Matti, laskimo auki suihkulla tulee verta.  Onneksi en nähnyt olisin pyörtynyt, oli tullut kuulema reilusti ja hyvällä paineella. Polvi pakettiin ja minä itken, tärisen ja olen vain hysteerinen. Sitten huomaan huutaneeni niin kovasti, että korva on tukossa. En kuule mitään. Ilmoitan hysteerisesti, että huusin niin kovaa, että mulla meni korva tukkoon. Johon yhdestä suusta kuulen kahden huoneessa olleen sanovan sarkastiset sanat "ai sulla meni korva tukkoon".
Wau, epäilemättä tämä kirurgi ei varmaan ota minua vastaan kolmen kuukauden päästä kontrollikäynnillä. Jokseenkin vaati pokkaa myös sujahtaa ulos hoitohuoneesta vastaanottohuoneen puolelle, missä odotti tyrmistynyt joukko kirurgin tapaamista odottavia. Täysin shokeeraava kokemus ja en ikinä anna enää kenenkään koskea polvilumpiooni. Minun puolesta rakentakoon vaikka järven sinne, ei punkteerata. Kukonheltat saa kulkea vatsan kautta tai totaalisen tiedottomuustilan kanssa piikillä polveen. En voi kuvitella mitään mikä sattuisi enempää kuin tuo. Ehkä varpaankynnen repiminen.

Hullu magneettikuvissa

Kävin tänään magneettikuvissa polviparkani kanssa. Mä mietin sinne mennessä, että jos pitää pää edellä siellä purtilossa olla, suljetun- ja ahtaanpaikan kammo iskee välittömästi. No huh ja onneksi jalat edellä oli meno sisään. Huokasin samontein helpotuksesta. Vain hetkeksi....koneen hoitaja ilmoittaa, että sitten jalka liikkumatta 20 minuuttia kuvasarjojen oton ajan. NONIIN, sanoppa sitten levottomista jaloista kärsivälle adhd-luonteelle, että jalat liikkumatta 20 kokonaista minuuttia. Aivokramppi iski välittömästi, päässä hakkaa ajatus "älä liikuta jalkaa, älä liikuta jalkaa". Miten voi olla liikuttamatta jalkaa 20 min, kun ne  ei ole liikkumatta kuin nukkuessa.  Jalassa kimpoaa jo ensimmäisellä minuutilla pakonomainen tarve heiluttaa varpaita. Mä ajattelin, etten selviä ikinä 20 minuutista. Kuulokkeistakin kuuluu Nova, voi paska. Sitähän sekoaa ihan täysin kun joku sanoo ettei saa tehdä jotain. Tietenkin tiesit sanomattakin, ettei saa liikuttaa. Se onnistuu jopa ilman kummempia kommervenkkejä, kun vain sitä ei sanota ääneen. Apua hullun päässä pyörii vain pakonomainen tarve HEILUTTAA SITÄ JALKAA!!! Se sinkoilee aivonystyrästä toiseen, pukkaa käskyä selkäydintä pitkin jalkaan. Heti sadasaivonystyränosassa kimpoaa perään ajatus, ÄLÄ MISSÄÄN HERRAN NIMESSÄ HEILU!" Siinä päänsisäisessä kamppailussa, selkäydin savuten käskyistä  se 20 tuskaista minuuttia meni. Vaikka jossain kohdassa mietin painanko siitä kumipallosta josta voi hälyyttää apua. Että jos ystävällinen magneettikoneenhoitaja tainnutta minut tai vaikka leikkaa sen jalan irti, jotta saatais ne kuvat otettua. Ei heilunut, ainakaan paljoa. Muutama tuskainen varvaskramppi iski, mutta kaipa ne kuvat saatiin otettua. Tai sitten käyn nolon keskustelun kirurgin vastaanotolla ensviikolla. Mikäkö vika polvessa, ei tietää tätä koska se ei näköjään pysy paikallaan. Ehkäpä se vika onkin siinä, että se on ollut liikekannalla ikäänsä nähden liikaa. 

Hop "aneyrysmapox" lop

Täällä sitä nautitaan Hoplopissa laatuaikaa lasten ja lapatossun kanssa. Adalla oli ohutsuolenvarjoainekuvaus Oyssissä ja pakollisten sairaalakuvioiden jälkeen ollaan nyt huvittelemassa. Oi ihanaa perskannikkani nauttivat näistä ergonomisesti muotoilluista aikuisten parkkipaikoista. Todella panostettu aikuisten viihtyvyyteen. "Ethän jätä lastasi ilman valvontaa Hoplopiin", niiiiin kärsi vaan peräpäässäsi ja selässäsi. Jos ei ole vielä korvanrappeuma alkanut vaivata... Niin takaan ja vannon,  tässä desipelihuudossa rappeutuu sillä nopeudella, että saa lähtiessä etsiä kuuloluunsiruja lattioilta.
Miettikää mitä tautipesäkkeitä täällä voi levitä??? Apuahappiloppuupierettää, Pyllymadonmunat varmaan jonossa vuorolapun kans kaikissa kahvoissa ja pallomerenpalloissa, odottaen ottajaansa. Täit suojaverkon päällä jännittyneessä hyppyasennossa  ohikiitävään poninhäntään sinkoavat itsensä. Virus- ja flunssaoliot leijailevat lentävän syljen mukana limakalvosta toiseen. Ihanaa! Entäs sitten se hetki, kun yrität pois lähtöä hommata. Pikkumarakatit katoaa kuin  timanttikorvis pallomereen. Ikäväksesi voit myös todeta molempien olevan liian kallisarvoisia hukattavaksi, että etsimään vuan. Oujee kenen nuppi napottaa ylimmän tason ulokepallosta, pilkallinen ilme kasvoillaan? Sitten huudat pää punaisena, että varmasti kellekkään ei jää epäselväksi ketä kutsutaan. Hups nuppi katoaa näköalapallosta ja huokaiset  helpotuksesta -on tulossa. On kyllä jokin on tulossa, infarkti tai hermoromahdus, mutta ei jälkikasvusi. Tässä vaiheessa herää suuri metsästäjä henkiin, nappaan sen! Vaellus kiipeily ja liukumäkiradan viidakossa alkaa. Et tietenkään pysty seisomaan, vaan kuljet kumarassa. Hitaasti mutta varmasti, toisin kuin edellä menevä lapsukainen. Punnertelet ja pyllerehdit esteiden ja onkaloiden lomassa, kunnes loppuhuipentumana huomaat olevasi perseestäsi jumissa jossakin reikäseinässä. Taakse kerääntyvä tirskuva lapsijoukko, ei takuulla vähennä tukalaa oloasi. Kohta joku uskalias nakkaa pallomerenpallolla. Seuraavaksi mietit onko jollakin superloonipallotykki kohdistettuna pakaroitasi kohti. Kaikkia naurattaa, ylläri sinua ei. Mikäli näkisit itsesi takuulla naurattas, just nyt vain ei irtoa.  Hikikarpalot virtaavat ja tunnet kun otsasuoni paisuu. Pyristelet itsesi irti huomataksesi, että lapsukaisesi on jo toisella puolen salia trampoliinilla. Ja sitten loppuu akku. Sekä onnettomasta äidistä kuin tästä läppäristä. No onnekseni voin kertoa, kerrankin kiitos ja ylistys se en ole minä. Mamman mussukat tulevat kiltisti kun niille sanotaan. Paitsi kerran esikoiseni POIKALAPSI 4v, Koskikeskuksella Tampereella konttautti muutaman kerroksen. Onnekseen ei minua.

Ensi kesän festritunnelmia

Hirvee hälinä käynyt Kainuun musiikkijuhlien ympärillä. Meiltä on lippuja kuljettu lunastamassa ja kaikki puhuu siitä. Nyt sitten minäkin heräsin katsastelemaa tapahtumaa ja mitämitämitä mulla oli mennyt ohi  MAUAHTAVAA!!! APULANTA, niinkin lähellä, jotta Kajaanissa. Just kävin tsekkaamassa lippuja ja vielä upeampaa tarjolla on  yritys/vip-liput. Kiitos mulle ja lapatossulle sellaiset. Mitään järkeä ostaa normilippuja, puffat, omat raflat ja wc:t ja aitiopaikka festarin keskiössä. Kuka haluaa käydä kusella tuhansien ihmisten kusemissa bajamajoissa jos on tarjolla vain satojen ihmisten kusemat
 bajamajat. Ja kuka haluaa jonottaa viinanmyyntipisteeseen silleen et kun oot
 drinksun saanu, voit siirtyä  jonotta uutta. Ja tiedä vaikka bänditkin

näkis lähempää kuin 50m ihmismassan takaa. Vaikka yleensä näppärästi itseni
eturivin tuntumaa saan hilattua, saattaa tällaisena Klamydia-iltana olla niitä
jääkaappipakastimenkokoisia sikaniskajuntteja majoittuneena kuin Berliinin-
muuri eturivissä. Tarviisi varmaan taltan ja vasaran läpimenoon. Tai täryjyrän.

Kun nälkä tulee, ei tarvii jonottaa jotain karvakäsien nimimerkillä "mikä

 hygieniapassi" värkkäämiä rullakebabeja. Saa sitten syödä kaikkien yhdessä räkimiä buffetruokia. No eipä sinne syömään olla menossa...
Saattaa Apulanta-iltana olla järjestyshäiriöitäkin. Miksikö? No kun katsoo illan ohjelmaa ja esiintyjiä paikalla luultavasti on  mm."pitkätukat" ja "sikaniskajuntit" samalla alueella. Todennäköisesti vielä aika miesvaltainen yleisö. Onneksi voi heilua hulluna humalassa vip-alueella.  Oletettavasti ei tule olemaan edes vip-alueen varatuin ilta, että sielläkin hyvin juoma kulkee eikä tarvii jonottaa. Oma lehmä myös ojassa, Matti on tunnettu:

"ehkä otin, ehkä en nyt just liikaa viinaa ja otan tai en ota välikuolemat just tässä". Ei tartte kovin kaukaa ettiä jos on aidattu vip-alue.

Mahtava setti Apulanta, Klamydia, Kotiteollisuuskin kiva nähdä livenä. Michael Monroe ja Soulhealer mukava lisä. Apulannan olen käynyt aina katsomassa, kun lähimaastoon on sattunut.  Suomen The ykkösbändi, i just love it. Mä olen rakastanut Apulantaa sen ensimmäisestä sinkusta anna mulle piiskaa vuodelta 1995(köhän) saakka. En koskaan tule niin  vanhaksi, etten kuuntelis Apulantaa.
Best of all, ei tarvii miettiä pääseekö töiltä lähtemään. Todellakin, todellakin, todellakin, todellakin, good bye riippakivi. We are so free! http://www.kainuunmusiikkijuhlat.fi/ohjelma/perjantai-4.7

Ennakkoon juhlituista jälkikatsaus

Viikonloppuna oli esikoiseni talvilomailemassa mamman luona. Hän on syntyjäänkin talvilomalainen, huomenna synttärisankari. Me juhlittiin viikonloppuna perheen kesken. Nyttemmin facepäivityksistä päätellen, on varmaan yliopiston laskiaiskaronkat menossa. Epäilemättä suuremman promillen ja kauheamman kankkusen bileet kuin kotona.
Luultavasti kuitenkin vein voiton noiden eväiden suhteen. Laskiaiskaronkan jälkeen maistuu varmaan haalarin rinnuksiltakin löytyvä rullakebab, ehkä myös seuraavana aamuna pöntöstäkin ja tennareilta. Toivottavasti ei hissistä, eikä rappukäytävästä. Ja muistaakseni joskus illallisilla on vieressä istuvan neidin sylikin toiminut oksennusalustana.
 No nämä on näetä ja mamma kokkas lapselle:

 

Jumalaiset uunijuurekset ja poron sisäfile


 Pikku reseptijako:
Suikaloi noin ranskisten kokoon oman maun mukkaan juureksia/kasviksia
Miun maun mukkaan tulee yleensä
-porkkanata 2
-bataattia 1/2
-perunaa 2
-palsternakkaa 1
-purjo
-fenkoli 1/2
-kesäkurpitsa 1/2
-paprika
-omena
jako kahdelle uunipellille (tai pienennä puoleen juures/kasvis-annos)
lisukkeet per pelti
-oliiviöljy noin 1/2 dl
-hunajaa 1/2 dl ja mulla  Eeva Kyllösen Vieksinkylältä, todella maukas
-patros feta 1/2-1 pkt
-aurinkokuivattutomaatti basilikaöljyssä 2-3 rkl
-suolaa 1-2 tl
-appelsiinipippuri 1-2 tl
-kuivattu basilika 1 rkl
+225 uuni ja noin puol tuntia, reunat tummuu ja irronneet nesteet on haihtuneet pelliltä
noin 10 jäähdyttelyn jälkeen parhaimmillaan

Poron sisäfile
fileet lämpimään ennen paistamista pinnat kuivaksi
valurautapannulle reilusti voita oliiviöljyä ja tryffeliöljyä
kuumapannu (ei liian kuuma koska silloin poroon tulee helposti ns. maksottunut maku)
pinnat kiinni 1-2 min puoleltaan, suolaus (pippuri/valkosipuli) halutessaan ja +150 uuniin valmiiksi kuumaan vuokaan noin 8-12 min kypsyys asteesta riippuen  folioon hetkeksi vetäytymään,  leikkaa ja imeytä nesteet pois ennen tarjoilua

 Jälkkärina oli Kookos-lime tuorejuustokakku

irtopohjavuoka
digestivekeksit 180g muruiksi
Cocovi kylmäpuristettu neitsytkookosöljy 80g
kookoshiutaleet  1-2 rkl
sekoita ja paina pohjalle

5 liivatelehteä kylmään veteen
kookoskerma (valuta ns.vesipois jos on) 3dl vatkaa
mascarponejuusto 300g
2 vatkattua valkuaista
3 limeä mehut ja yhden raastettu kuori
sokeria maun mukaan 1/2-1dl
vanilja 1tl
2 rkl kiehuva vesi
juuston sekaan limet sokerit vaniljat
liivate
kookoskerma ja valkuaiset lisätään varovasti nostellen juuston sekaan
ja pohjan päälle hyytymään noin 4 tuntia
päälle vois tehdä limekiisselin tai kiilteen jos tykkää

Pitäiskö yllättä synttärisankari onnitteluserenaadilla aamutuimaan. Laulantani on kuulema tätä loukkaa:

ja voiko krapulaista päänsärkyä lievittää paremmin kuin kauniilla laululla ;)

KAOHHEE KU MUL ON OLLU KIIRRE

Muka taas niin kiire, ei ehdi oivoi niin tärkeitä sometuksiakaan hoitelemaan. En oo käyny facessa, enkä oo käyny täällä, tviittaile en, enkä harrasta muutakaan piipitystä. Kaikki naiselliset huollot on hoitelematta. Kainalossa kasvaa karva jos toinenkin, säihkysääret saa kohta letitettyä toisiinsa kiinni, pinsetitkin on hukassa ja kulmakarvat kasvaa siellä ja täällä.  Jos en todellakaan sitten tässä yhteydessä viitsi mainita häpyköistä, varmaan seuraavassa sessiossa lapatossu miettii että siilin oon istuttanut reiän ympärille. -Tautinen sänki- En saata edes ajatella jos kasvais parta- ja nenäkarvat, näyttäisin varmaan jo lumimieheltä. En tajua miten nuo karvat kasvaa niin nopeeta, yritäppä olla kaksi viikkoa höyläilemättä... Lopputulos on sitten tässä. Masentavaa. Kasvaa mun hiuksetkin aika reippaasti, mutta pitkiksi ei koskaan. Että eipä tulis minusta kultakutria, vaikka missä tornissa vankina vaikka mimmosen noidan toimesta elelis.
Noituudesta tulikin mielee, tyttärelläni Lilyllä on suuria tavoitteita. Hän aikoo oppia "lemutoimaan". Kyllä, ensimmäiseksi minullakin tuli mieleen suunnitelmallisesti ja järjestäytyneesti levitellyt kaasupäästöt. Ajattelin jo tuollaiselta laktoosi-intolerantikolta onnistuvan ihan helposti sekin. Perimmäiset syyt tällaiselle "lemutoinnin" oppimistarpeelle jäi kyllä hieman arvoitukseksi. Senkin ymmärtäisin jos kyse olisi saman ikäisestä poikalapsesta. Jotenkin mieleeni tulee veljeni, serkkujeni ja heidän kavereidensa "hauskat pieruleikit". Toinen ajaa paskaa ja toinen sytyttelee sitä sytkärillä. Lopputuloksena sinisiä liekkejä ja palaneitä peräaukkoja. En halua edes ajatella mitä äidit on miettineet kun niitä housuja on pesty. Tai kenties pikemminkin mietitty, miten tulisia pierut voi olla kun jää reiät ja palojäljet verkkareihin. Ai niin se "lemutoiminen", olikin sitten "levitoimista", hän aikoo oppia lentämään ajatuksen voimalla. Sitä odotellessa.  :) Seuraavan kerran kun risteillää Siljalla, Lily leijailee laivaan kuin mainoksessa konsanaan.
 Tyttärestä toiseen, naurettiin tänään Ompin kans meidän "sutiaiselle". Olivia oli sopinut ystävänsa kanssa, että menee häntä ja hänen koiraa vastaan. Ompin ystävä oli ehdottanut, että ottaa mukaan Ulpun, Reinon kaveriksi. Reino on sellainen ybersuloinen Bichon frice pentu. Ulpu taas ööö no ybersuloinen salakavala nylkijä. Omppi oli ilmoittanut, ettei voi Ulpu nylkee Reinon. Ompin ystävä oli ollut vakuuttunut siitä, että Reino tulee toimeen kaikkien kanssa. Onnellinen leikkisä luonne. Leikkii kaikkien kanssa. Olivia oli taas vakuuttunut, että meidän nylkijän leikeissä kenestä tahansa on jäljellä vain karvatuppo. Sitähän emme kenellekkään toivo. Meillä oli leikkisä sanonta Ulpusta, kun se oli hitusen virkeä pentu. "pupun pienet raateluhampaan ovat iskeneen kiinni iineksen kinttuun"..... Se on raadollisen todellista arkea, ne jo suuriksi ja osittain syystäkin poistetuiksikin kasvaneet raateluhampaan iskevät milloin kenenkin karvaisiin kinttuihin. Täytyy varmaan pian sheivata, ettei pupu sekoita minua yhdeksi koirista.
Viimehetken toteamus: Myös läskin katoamattomuudenlaki tuli juuri todennetuksi jälleen kerran. Lapatossu valittaa, että on laihtunut niin paljon, ettei voi nukkua kyljellään. Miksikö? Luiden päällä ei oo mitään, sattuu.  Ouraidi, arvatkaapa onko ne siirtyneet täällä neljän seinän sisällä jonkun toisen hallintaan. Niinpä niin nimimerkillä "onko joku rikkonut puntarin vieterin"