Onnellinen moninkertainen omaishoitaja

Olo on kuin lottovoittajalla. Rakkaani lapatossu on toipilaana sängynpohjalla eilisen välilevyleikkauksen jäljiltä. Melkein liikuntakyvytön, helvetin kipeä ja täysin palveltavissa. Huomenna ensimmäinen rasti apuvälinesuunnistuksessa wc-pönton korotin, kusi-sorsa, kainalosauvat ja sellainen inva-kelkka millä voi kävellä. Voi vittu, olenko tulevaisuuden koti ja kioski-orja, ilman pienintäkään toivon pilkahdusta helpommasta. Luultavasti vaihtuu omaishoidon-osat kun ukko kuntoutuu, mä tarviin ruuvinlöysääjää kun vanne on kireellä levinneessä pällissä, varmaan osastohoidontarpeessa. Ainoa apukeino otsalohkon operaatio- lopotomia..tai aivosiirto joltakin tervejärkiseltä. Suurimmalla kauhulla odotan sen haavan päällä olevan imulapun vaihtamista, jouduin sen pari kertaa tekemään edellisen leikkauksen jälkeen. Varmaan oikeesti normi-ihmiset vaihtaa sen ilman mitään mukinoita....no mulla kun on pikku-ongelmia kaikkien eritteiden, haavojen, VEREN, toimenpiteiden yms. kanssa. On sitten pikkusen rankempi rasti. Jaloista lähti tänään tunto kun tajusin mitä joudun tekemään. Tiedän että siellä odottaa keskellä selkärankaan oleva kiinni kurottu "vittu", jonka huulet ärvöttää/punottaa. Sitten jos vielä jotain kuivanutta eritettä siinä ympärillä YYYYYÖÖÖÖÖKKKKKK!!!  Ou sou krous!! Lähen just tästä pyörtymään.