Pyöriikö maailma jonkun olympialaisten ympärillä?

Olympialaisten huikein ja mahtavin ja ehdottomasti paras osuus on päättäjäiset. Sitäkään en todella vaivaudu katsomaan, mutta odotan kuin kuuta nousevaa. Oi se harras ja ihana päivä, kun elämä ja erityisesti tv palaa normaaliin päiväjärjestykseen. On saanut siskonpetejä ja muita ilonaiheita odotella turhaan. Ohjelmistossa on vain Sotsi edestä, Sotsi takaa, Sotsin välistä ja sitä rataa. On kisastudiota ja sadatta uusintaa Suomen huippuhetkistä. Sitten spekuloidaan, mitä tapahtui ja mitä jäi tapahtumatta. Mietitään oliko luisto riittävä ja voideltu römpsänhuulet hyvin, eiku siis sukset... Jauhojärveltä lipsahti jauhot suuhun saksalaiselle, pikku suksihässäkkä-kamppaus. Sitten tulee klipit valmentajista kaukalonlaidalta, leukaperät sinisenä purukumikrampista. Voisko olla vaan taklausottelu, vois vaikka kiinnostaakkin tai jos olis perseelleenlentomäki, takaa-ajo jääkarhulisällä, perässähiihdon-viesti, kamppailuluistelu, rattikelkkaralli, kumparelasku-liukurilla, minisuksi-syöksy. Kesälajeina keihäänheitto juoksevaan maaliin, tai sehän vois olla keihäänväistö, kuulantyöntö giljotiiniareenalla, 100m sähköaidat, 3000m estejuoksu piraija-altaalla, selkäuinti hai-altaassa, tulppa irtisoutu, rakkojalkamaratooni tai pituushyppy piikkimatolle. Wau, vois mullakin iskeä tulta tv:n edessä ja kunnon sidukkalaatikko kisastudion kans kruunais olympia-ilottelut.