Käsityöiltaa pukkaa

****HUUTONAURU****, ei voi kuin hämmästellä lapsen omatoimisuutta ja älykkyyttä. Adan michelinukko-villasukkaan oli tullut reikä, koko kantapään kokoinen. Pyysi minua paikkaamaan. Minä suurenluokan-neulojanero (siis mullahan syntyy neulepuikoilla vaikka avaruusalus-yes in my dreams) ilmoitin lapselleni etten osaa. Kerroin vielä, että mummi voi korjata. Akka häipyy viereltäni, reikäisten villasukkiensa saattelemana. Raponen femma minuutti jälkeenpäin, tadaa lopputulos tässä: done and done

Uskomatonta mihin kaikkeen hiuspinnit kykenee ja Ada.

(Ehkä, ehkä kuitenkin alan käsityöläiseksi, muokkaan nahkaa  untuvatäkin alla perjantai-illan ja aviomiehen iloksi.)

Siriesli eikö mikään riitä?

Joskus tekee niin mieli hakata päätä seinään tuon erityislapsen äitinä. Adallahan on erittäin harvinainen suoliston kehityshäiriö (Suomessa diagnosoitu 3, Euroopassa 16 ja koko maailmassa joitakin satoja), hänellä on myös vaikea kuulovaurio, sisäkorvaistute ja kuulokoje. Laaja-alainen kehitysviive ja lievä älyllinen kehitysvammaisuus. Adalla ei myöskään ole normaali kiputuntemus. On saanut esim. palovammoja kun ei tunne jotain kuumaksi.  No en valita lista kuulostaa kauhealta, mutta loppupeleissä jos lapsen näet ulospäin et arvaa mitään pielessä olevan. Ruoka-aine rajoitteiden lisäksi oikeastaan murhetta aiheuttaa, kielenkehityksen häiriöt eli kommunikointi. Se mikä on käsittämätöntä, miksi tuolle onnettomalle lapsiraukalle, jolla on jo elämän hankaluutta muutenkin sattuu aina kaikki ihme vahingot. On ollut sormeä jumissa kylmälaitteen metalliritilässä, pää jumissä sen kokoisessa reiässä mihin et usko pään mahtuvan, kuminauha kieputettu ranteen ympäri niin tiukkaan ettei väliin pääse, milloin on nenässä pyyhekuminpalasia ja mitä ikinä kaikkea on sattunutkaan.  Ja se ruhjevammojen määrä!!! Milloin minkäkin asian takia saa sitä paikattavaksi raahata. Tänään oltiin taas hammaslääkärissä kun toukokuussa veti potkulaudalla nurin. Suoraan etuhampailleen ja toinen halkes. Nyt sitä on juurihoidettu ja paikattu ja lääkettä sisään työnnetty, mutta lopputulema on se pitää poistaa. Kiva tilalle tulee proteesi ja joskus 16-18v sitten lopullinen istute. Oikeesti aloin just tuossa miettimään, että saa olla kohta asennusopas aamuisin, jotta osaa kaikki lisävarusteet asentaa.

NÄLKÄ! ja kadonnut karkkipäivä

Nyt tulee tuhotonta "elämänmuutos vuodatusta". Mulla on nälkä!!! Ja mä haluan jotain missä on sokeria, mmmmm...mieluummin suklaan muodossa. Laskiaispullakin maistuis mantelimassalla. ARG! Sokerirotan riippuvaisuus-suhde on katkolla, 3 päivä ilman sokeria ja aikasta lailla myös piilosokeria. MÄ HALUUN, NYT TEKEE MIELI! Ehkä, ehkä jo huomenna helpottaa. Mun oli lopultakin pakko aloittaa nälän näkeminen, kävin puntarilla. HUPS; 3kg polviremontin aikaan saatu jo plussaa. Tällä menolla paisun muodottomaksi, lapatossu saa kohta tunkilla nostaa mut sängystä ja trukilla kuljetella.  Pakko aloittaa kalorinlaskeminen.
 Mä olen oikeasti todellinen nautiskelija. Jos suoraan sanon mieluummin eläisin keskellä kulinaarisia nautintoja kuin olisin normaalipainoinen.  Enkä koe tarvetta laihduttaa ulkonäollisistä syistä. En todellakaan pode mitään itsetunto-ongelmaa ylipainostani. Enkä koe, että olisin jotenkin tyylittömämpi tai rumempi sen vuoksi. Tunnen olevani oma hitusen omalaatuinen persoonani kokoon katsomatta. En ole kokenut koskaan että lihavuus on jokin ongelma, jollaista siitä tehdään. Mä jaksan liikkua, kunto on hyvä. Löydän tyylikkäitä vaatteita ja jos en löydä ompelijat on sitä varten. Mun mielestä ihmisellä joka pilkkaa/nauraa/halveksii lihavia on itsellään itsetunto-ongelma ja tarve pönkittää jotain surkeutta omassa elämässään...niin no on tietysti sitten ne itseään anteeksi pyytelevät lihavat jotka ruokkivat varmasti tätä.
No onko ihan pakko pyristellä sitten jollakin nälkäkuurilla, no joo pikkuhiljaa. Tämä metriperse alkaa oikeasti vaivata terveyttä. Lonkat on kipeet, polvi on paskana, selkä on kipee ja fibramyalgia ei ainakaan helpota vaivoja. Siis yhteenlaskettuna=mä olen tullut vanhaksi. Tämä seniili nelikymppisen ruho ei enää kestä tätä painoa. Kaikki lähtökohdat olisi myös metaboliseen oireyhtymään, mutta kolestrooli on huippuhyvä, sokerit ei vaivaa, eikä ole verenpainetta. Yliliikkuvat nivelet vaan alkaa olla finaalikie

rroksella.
Mullahan on tämä salainen tavoite olla 50 vuotiaana upeimmillaan. Sellainen GrandOldLadyFitness. Asetin tavoitteen kolmekymppisenä ja nyt on meneillään katastrofaalisen totaalinen repsahdus ennen täydellisyyttä.  JOOJOO sen kun näkis...onneksi on kymmenen vuotta vielä aikaa, ennen kuin voi todeta lopputuleman. Olipa paino mikä tahansa, tyyli on varmasti rautainen. Ja tavara on edelleen  tiukka, sen kunnosta ei tingitä.  Minä en kertakaikkiaan  suostu näyttämään viiskymppiseltä. Enkä kuulostamaan. Eihän tarvii kasvaa vanhaksi koskaan? jos ei halua.

Vauvoja

Oi että mikä mussukka nähtiin ekaa kertaa  sunnuntaina. Ystäväni on saanut poikavauvan ja Omppis pääsee  kummitädiksi. Eihän se rippikoulua ole käynyt, mutta pakanalapsi ei onneksi kirkollista kummia kaipaa. Ja onneksi ei sitä uskonnollista kasvatustakaan. Voi sitä onnellista kummitätiä naama kuin naantalin -nappi oli. Onhan meillä perheessa myös pikku-Vellu (kuin Ada häntä kutsuu), sellainen naurunappi koko tädin pieni ihanuus.
Vauvat on ihania, kun ei itse ole tarvinnut sitä maailmaan saattaa..tykkään tosi paljon kaikista raskauteen ja synnytykseen liittyvistä vaivoista ja toimenpiteistä. Lopullinen olomuoto "alapää kuin teurastuksen jäljiltä", houkuttelee välttelemään lisääntymistä. Ja tosi mahtavaa kuljetella niitä vuotavia maitohinkkejä mukana. Ensin ne on kokoa en löydä niin suurta kuppia näistä imetysliiveistä ja sitten muutaman kuukauden venytyksen ja vanutuksen jälkeen kaks nahkasäkkiä. Ja erotiikka on niin kaukana rusinapusseista, saa vaikka kaukoputkella etsiä. Entäs se kuukau(sia) kestävä veren, hyytymien ja mahdollisten mätänevien istukan-palasten valuminen. Neuvolan-tädin kysymykset, haiseeko vuoto pahalle. No tuota ööö, joo illat nuuskin näitä perserättejä, että haiseeko vai tuoksuuko? Eikä voi unohtaa raskausarpia, oot muuttunu seepraksi  9kk aikana, jee pysyvä onnen-tila. Onneksi mahanahkat ei veny....voi pyykkipojilla ripustaa sen heltan nänneihin kiinni ja hyvin yltää. Sitten kun on onnellisesti väliliha halkaistu saksilla tai vielä parempaa REVENNYT kun esikoinen haluaa tulla kyynärpää poskella, kuseminen on täysin verrattavissa hapon valamiseen alapäässä. No vois myös olla sama asia kun 3 promillen humalassa käyt kusella pientareella jossa et huomannut kasvavan takiaisia. OH MY GOOD,  en halua edes muistaa.
Entäs eka paskalla käynti synnytyksen jälkeen, se on oma synnytyskertomuksensa. Ihana ylipirteä hoitaja kyselee osastolla joko suoli on toiminut, no vittu näyttääkö siltä? silmät verestäen katkenneita verisuonia täynnä, kyynelten polttamat poskinahat, hammasta purtu leukakramppiin saakka ja ääni kadonnut tuskanhuudoista. Jos et vielä kävellyt kuin ankka niin viimeistään tässä vaiheessa voi räpylät alle ottaa. Kiva esitellä sitä teurastuksen jäljiltä olevaa tikattua alapäätä, kaikille halukkaille "katsotaan ne tikit, onko lähteny parantumaan" ja tietenkin ne ompelevan synnytyslääkärin vitsin murjaisut, "tuli parempi kuin entisestä" tai "isän iloksi vielä yksi" joo ja eihän juuri synnyttäneen repaleista välilihaa tarvitse puuduttaa ennen ompelua, SEHÄN ON PAKOSTAKIN VIELÄ TUNNOTON synnytyksen jäljiltä. No ihan tiedoksi kaikille synnytyslääkäreille EI OLE. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen sitten tiedät senkin, ettei ne synnyttämiset vauvaan lopu "ponnistellaanpa vielä tämä istukka ulos" joo ponnistellaan vaan, en olis halunnut vielä lopettaakkaan tätä ponnistelemista tällä riekaleisella emättimellä". Sitten on vielä se puutteessa elävä isä talventörröttäjänsä kanssa odottaen ensimmäistä testiajoa onko tikattu tarpeeksi tiukkaan. Ja omat ajatukset yhdynnästä aiheuttavat sellaisen kuivumisreaktion, että saharakin kalpelee. "Pannaanko liukastetta, joo pannaan vaan tähän pesäpallomailaan joka kohta heilahtaa". Okei ja ne raskaus-negistelyt on ihan oma luentonsa. Mutta unohtuuhan ne kauheudet, kun se nyytti siinä sylissä tuhisee, voiko oikeasti olla mitään ihanampaa kuin omat lapset. No ehkä ne lapsenlapset, niitä odotellessa.

Omat <3

Pakkasta pittää

Voi hyrr...on niin kylmää ulkona. Ei tee yhtään mieli laittaa kieltä kiinni mattotelineeseen ja todeta paniikinomaisen irtirepäisyn jälkeen että siinä on ja pysyy -meinaan sen kielen päällimmäinen kerros...nimimerkillä ehkä testannut ehkä ei.  Mitä sitä turhaan lämmittämään jäätyneitä selluliittireisiä kun pelkissä leggareissa juoksee asioilla. Istuu sitten kotona lunta täynnä olevassa vadissa,  pysyy takuulla viileänä. Ei tarvii aviomiehenkään valitella, että liian kuumana kävisi.  Saa soudella jäisellä kirkkoveneellä. Ohkasessa villakangastakissa kohta kolkyt asteen pakkasessa natsatkin jäätyy liiveihin kiinni. Varpaista sais vaikka repiä kynnet irti, tunnottomat on joka tapauksessa. Ja jos et satu itse omistamaan mittavaa vararasvakerrosta voin sellaisen omaavana ohjeistaa, jumalauta kun läski jäätyy se on sitten pitkään jäässä. Vaikka käyt saunassa lämmittelemässä, se on edelleen kylmä ihonpinnan alapuolella. UUU baby tuu mamman hyytävän kuumaan syliin, voin vakuuttaa että raavaammankin miehen veijari vetäytyy sisään silkasta säikähdyksestä. Hitsi miten kätevää jos sattuu kuukauden parhaat päivät ei tiputtele mitään kun ne on hyyhmänä emättimen seinissä. Onneksi ei sentään ole partaa kuurassa, ainakaan vielä.  Juu tykkään pakkasesta, jos jäi asia epäselväksi.

Liikaa jännitystä untenmaille

Voih, pitäis olla jo nukkumassa, kello käy yli puoltayötä. Oli niin ällöttävän jännittävä Dexter-jakso, että menee hetki tasotellessa...ja odotellessa että melatoniini vaikuttaa. Vihdoinkin apu jo 30 vuotta vaivanneeseen unettomuuteen. Virkistävää vaihtelua pysyä yö sängyssä, eikä herätä mitä kummallisimmista paikoista sitäkin oudoimmissa tilanteissa. Joo kyllä ei riitä että on vilkas ja puhelias päiväaikaan ja valveilla, se toistuu nukkuessakin. Olen unissakävelijä ja -puhuja. Nolojen tilanteiden nainen on herännyt mm. pakkasessa yöllä täysin alasti tupakalta (no olin kuitenkin osannut ovensuusta karvareuhat jalkaan vetästä, ettei varpaat palellu). Voi kiitos ja ylistys kerrankin oven pumppulukko ei ollut mennyt kiinni, muuten olisin ilman rihmankiertämää saanut painella samassa pihapiirissä asuvan vuokraisännän oven taakse. Tai näin unta että sain ruusuja joihin piti tehdä uusi imupinta...siinä unessa oli tosi tiukat varret ruusuissa....aamulla löytyi lavuaarista tiimarista hankkimani muoviruusut-täysin raadeltuna vain rautalangat jäljellä. Tai wc-pöntössä on aamulla tennis-sukka, ei ollut vissiin paperia unessa löytynyt. Oli vedettävä sukalla kuivaksi. Tai olen istunut ulvomassa kuun valossa kuin susi. Ja ne jutut sitten niitä on piisannut ja mikään siis mikään ei sapeta niin paljon kuin heräät siihen että toinen tenttaa kun puhut unissaan. Eipä käy elämä tylsäksi, jos ei överit iske keskellä päivää selvinpäin, se voi tapahtua umpiunessä keskellä yötä! 

KIrjanpitoa ja muita pakkopullia

Ei ehdi edes täällä käydä sitä itseään jauhamassa, kun on kahden yrityksen kirjanpidot taas tehtävänä. Ja vielä pakolliset vuosi-ilmoitukset kaikille mahdollisille tahoille, ettet vaan oo kusettanut tai omaan liiviin käärinyt mistään rahaa. Omaan liiviin oo muuta käärittävää, kuin riipputissit. Kassalippaan pohjalla tilinpäätöksessä ole muuta kuin  viimekesäinen kuollu kärpänen. Kyllä kannattaa alkaa erään Norjalaisomisteisen kioskiketjun yrittäjäksi. Vittu muuta jää käteen kuin 80 tuntia viikossa töitä, järetön kusetetuksi tulemisen tunne ja rahat jotka tienaat, vetää välistä tämä kyseinen emoyhtiö. Oi taivas kun sen oven avaimen eteenpäin luovutan hamassa tulevaisuudessa, olen niiiiiinnn käsittämättömän onnellinen nainen, ettei mikään voi sitä pilata! Aivan sama vaikka jäis vitusti velkaa, että onnellisena niitäkin maksan. Mikään ei voi pilata sitä fiilistä, kun ei tarvitse enää niiden mulkkujen orjana kykkiä. Vittu muutun varmaan pumpulipilveksi kun leijailen siinä kevyessä onnentunteessa. Se ei ole yrittämistä, se on riskinkantamista nimellisellä yrittäjäntittelillä kun voiton korjaa joku muu. Ne käärii yrittäjältä rahan 3 eri kertaan tuotteestä jonka myyt. Ensin tukkuhinnoissa joihin on jo lisätty kate, sitten ne ottaa sinun katteesta rojaltiprosentin kun sinä myyt sen ja lopuksi vielä markkinointi ja mainosmaksut jotka määräytyvät kokonaismyynnin mukaan. Mä säälin sydämmeni sopukoista, niitä onnettomia jotka siihen ryhtyy. Niitä kusetetaan jo siinä vaiheessa kun kioskin kannattavuuslaskelmaa esitellään. Siinä ei ole "muistettu" kirjata kaikkia kuluja mitkä vähenee omasta tuloksesta ja luvut on muutenkin muutaman 10 prosenttia kaunisteltu yläkanttiin. Ja ollaan niin apuna ja mukana ja kannustamassa. Mutta voinpa kertoa, kun on nimi sopparissa ja aluemyyntipäällikön perävalot näkyy, ne myös näkyy. Turha odotella apuja vain ahdistelua, henkistä väkivaltaa, painostamista. Ei tietenkään päde ihan kaikkiin (kokemusta on myös erilaisesta ihmisestä). Sen tietää jos PAMin sivuillakin jo ketjun omat työntekijät kirjoittelee henkisestä väkivallasta ja painostamisesta, mitä se on kauppiailla. Arat ei pärjää ja antavat jyrätä itsensä yli. Minä aioin seistä kuin viimeisen tuomiopäivän pasuuna ja vedän vitunpitkälläruoskalla takaisin.  Niin kuin olen tehnyt tähänkin saakka. Ihan vain pelkkaa ilkeyttäni. Ja kostonhimoa. Tänään on se päivä kun positiivisuus on perseestä ja empatia ei elätä.

Mainiota mediaa

OIkeesti tuleeko kenenkään mielestä mitään katsottavaa tv:stä? Kanavalta toiselle hyppivät uusinnat, jotka pyörivät vuodesta toiseen. Ketä kiinnostaa? Oot niinku et "hei siellä näkyy leila leipoo" just leipo tätä samaa bebeleivosta viimeviikolla livillä ja eilen avalla ja nyt se leipoo sitä taas jimillä. Leipos välillä vaikka jotain turpaan niin olis vaihtelua... Ja entäs sitten urheilu, en voi kuvitella mitään mielenkiintoisempaa antia televisiosta kuin jalkapallo tai jääkiekko. oooo oota kun mä saan orgasmin.....Ja entäs kaiken huippu, joo ei se että aikuiset miehet ajaa kaks tuntia ympyrää formula-autoilla, mutta entäs se tollokeppi joka istuu katsomassa sitä??
Mä niin ikävöin kyllä nolottaa ja solsidania, pokka pitää ja ponille kyytiä hieman auttaa tässä kärsimyksessä. Siskonpeti ekan jakson perusteella vaikutti huikealta, mutta toinen jakso ei yltänyt aivan samalle tasolle. No ehkä ensi torstaina. Niin torstaina tulee viikon paras sarja Hannibal, mahtavaa veressä rypemistä vaikkakin se mikkelsen on kyllä tosi ruma. Minähän se en kestä paljon verta nähdä ja vaikka tiedän ettei se ole aitoa, jalat tunnottomana menee tunnin verran sen Hannibalin kanssa. Siinä saa jo rollaattoria katsella, että sänkyyn sohvalta selviää. Hyviä radiokanavia kyllä on , kun vaan tietokoneen huippuun viritettyjen megakaiuttimien kautta annat paukkua. Paikallisen radiomaston kauttahan on sitten turha muuta kuvitella kuuntelevansa kuin Novaa. Siis Novaa jossa on soinut sama black velvet by alannah myles ja valokuvia by mamba ootas 17 vuotta. Mahtava soittolista! Suomipopin aamulypsy toimii, todellakin. Iskelmä ja Nostalgia kyllä! En tiedä mitä tapahtui Groovelle se on nykyään joku Loop ja soittaa jotain ihan kauheaa musiikkia. Oi mutta siellähän alkoi Sinkkuelämä, ikiklassikko jota ei voi koskaan missata. Ja heti sutinaa...täytyy mennä.. ja keinu jollaisesta minäkin haaveilen.

#¤¤"€!!!!+?0prkll&%tana£@ttu

Onpa hieno viikonloppu takana. Ulpu oli ekaa kertaa näyttelyssä Kajaanissa. Mamma(oi)lla suuret odotukset tietenkin pikkuhirviöstä ja sen kauneudesta. Vähemmän suuret odotukset hyvästä käytöksestä ja kauniista kehäesiintymisestä. No yllätykset seurasivat toisiaan kauneuden suhteen on sitten hylätty, edestä hammas lähtenyt kävelemään juuri näiden paljon puhuttujen käytösongelmien suhteen. Pikkumatsi Siran (meidän grand-old-lady-seropi) kanssa tehnyt tehtävänsä. Liekkö Siralla onteloituneena jossakin päin nahkaa Ulpun alahammas. Mutta ylläripylläri käytöksenkukkanen oli ollut niin hyvätapainen ja esiintynyt kauniisti kehässä, paljoko se nyt enää sitä lämmittää kun hylky on tullut. Ihan vielä sivulauseessa pieni maininta pikkuhirviön egosta, oli siinä ohi mennen vielä pullistelemaan alkanut Bullmastiffille.
Lily suunnittelee viikon päästä olevia synttäreitään ja voin vaan sanoa että rinsessaruususella on hitusen suuret suunnitelmat. On jo yli 20 vieraasta jotka on "pakko kutsua" päästy 16. Joo niin varmaan mihin mahtuu 16 noin 10 vuotiasta tyttölasta? Joo vois järkäta synttärit vaikka Hesessä tai Mäkkärissä tai Hoplopissa, daa jos asuis jossain muualla kun Venäjänrajalla. Alle 16 ei näytä millään pääsevän , kun kenetpä 16 parhaasta ystävästa  vois jättää kutsumatta.
Olivian kanssa oli hyvät keskustelut lauantai-iltana. Olivian suuria mietteitä viimeaikoina oli ollut, että mistä neekerit ostaa meikkivoiteensa ja puuterinsa
kun hän ei ole nähnyt kaupoissa myynnissä heidän ihonvärisiä kosmetiikkatuotteita. Eipä ole vielä minunkaan silmään pistänyt mustaa puuteria.

Mistä lie perineet?

En tajua mistä nuo tyttäret ovat luonteensa perineet, siis minähän olen seesteisyyden, empatian ja herttaisuuden perikuva enkä ikinä sortuisti itsekeskeisyyteen. Käytiin eilen Kuopiossa Olivian kamat viemässä asuntolalle ja samalla vähän katselemassa ale-rekkejä. Karlssonilta kierrosta aloitettiin ja Lily (pikkudiiva joka on pyöritellyt isänsä pikkurillin ympäri ja ohjailee sitä liekan päässä olevaa miesparkaa pelkkässä kauriinsilmän räpäyksessä) bongasi "ihgun" musta paljettimekon joka ei ollut alessa ja maksoi 50€. Se mitä sen piti bongata on uusi talvitakki ja -kengät. Ilmoitusluontoisena asiana Lilylle totesin ettei mekkoa tule sen vähäisen käyttömahdollisuuden takia suhteessa hintaan. Siitä se riemu sitten alkoi joka jatkui kaikissa mahdollisissa muodoissa (5h30min) siihen saakka kun Lily sai olla 2 minuuttia isänsä kanssa kahden. Puhelimeni soi ja rakkaani lapatossu ilmoittaa käyvänsä ostamassa paljettimekon tyttärellemme. Siis minä onneton aivopaineen äärirajoilla puoli päivää sinnikkäästi siedän tyttäremme suurempaa sinnikkyyttä ja lopputulos on oikeasti ohi kahdessa minuutissa? Ja ottaen huomioon montako talvitakkia ja kenkää oli siihen väliin ehditty rinsessaruususelle sovittaa ja kaikissa on jotain vikaa.....Annas olla kun paljettimekko oli plakkarissa heti löyty sopiva takki ja kengät. KRRRÄÄÄÄÄHHH! hmmmhhhmmhhmm...calmacalma....mutta joka viimeksi nauraa se parhaiten nauraa. Neidin koko oli myyty!

Uudenvuoden lupaukset ja kaikki muut tammikuun haihatukset

Vuoden toista viikkoa tässä viedään ja perinteiset tipattomat, uudenvuoden lupaukset, laihdutus- ja kuntokuurit sekä paremmat elämät on taas startanneet käyntiin tunnollisissa ja reippaissa suomenkansalaisissa. (kelläpäei nimimerkillä talvisota alkanut 105 pv tipaton) Niin meinataan rakkaani lapatossun kans (+ystäväpariskunnan kanssa) olla nauttimatta alkoholijuomia talvisodan verran. Seuraavan kerran pilkitään pitkät päällä huhtikuussa. Uudenvuoden lupauksia en tee, ihan kuin niistä olisin ikinä kiinni pitänyt- hah. Kuntosalille pitäis orientoitua, todellakin. Ainoa paikka missä voi tehdä jotain rammallajalalla. Ottaen kuitenkin huomioon nämä tammikuu tilapäiset mielenhäiriöt, ei juuri innosta. Se on pullollaan uuden elämän aloittaneita perheen äitejä, jotka on yhdessä tuumin perhekerhon-kokoontumisajoissa päättäneet ostaa kuntosalikortit.  3-5 ladyn ryhmässä istua läpötetään kuntolaitteissa perseet levällään, tehdään 10 sarja parin kilon painolla ja sitten tunnollinen 5 minuutin tauko uskomattoman ponnistuksen jälkeen... ja ainoa paikka mikä oikeasti saa liikuntaa on suu joka lätisee kilvan ringissä potaskaa.  Ja rinki pyörii laitteesta toiseen, niin kauan kun juoruja riittää. Siinäpä sitten muut odottelee kuntosalilaitteiden vapautumista ihan oikeaa liikuntaa varten. Tai sitten olisihan myös vaihtoehtona uimahalli....joo toki 80% asiakkaista kulkee tenat pöksyssä niin eipä tarvii arvata minkä seassa uit. Potku-potku-karkas-potku-potku-karkas-potku-ohoh-pieru-poreallas-nauru-ja taas kusi-karkas. No ei kiitos...
Tulipa mieleen nolo-tilanne kuntosalilla kun punnerrat tatamilla vatsarutistuksia ja pääsee pieni pieru, mutta se ei yllä noloudessa sille tasolle kun hikisten pakaroiden välistä käy letkajenkan tahdissa sarja tiukkoja pärähdyksiä.

Saapiko jo selevää?

Nyt on fontti vaihdettu, alkaako ne ikänäöstä kärsivät ystävätkin saada tekstistä selvää? (pikkuvinkki kummipoika muistaakseni sai suurennuslasin ennen joulua, kysy saapiko mamma lainata?) No oikeesti jos tää olis selvempi.
Hyvin on käynnistynyt la.......hah olit jo että v***u nyt se alkaa tilittää jostakin hemmetin laihdutuskuuristaan, miten on nälkäkuurilla verensokeri nollissa pelkällä vedellä elänyt, verkkokalvot katkenneita verisuonia täynnä ja pupillit muuttuneet broilerinkoiven muotoisiksi niin kuin Averellilla. Meillä käynnistyikin jo laskiaispulla-kausi! Oijoijoinam...näin se rasva lähtee -kierrokselle valtimoissa.

Kävin tänään paikallisella terveysasemalla kuopuksen synnynnäisten suolisto-ongelmien ja kipeän polveni kanssa.
Siriesli,  mullahan on ihan kauhea toimenpidekammo, silkka piikin näkeminen aiheuttaa aivoissa hapen puutteen ja jos jossakin edes vilahtaa verta kanveesi on valmis. Toimenpiteista mihin liittyy jotain järeämpää kuin piikki, ei saata edes ajatella. Edellisestä punkteerauskerrasta en tässä edes viitsi mainita, totaalinen nolotus pakottaa minut hiljenemään. Sitä edeltää ensimmäinen keilapallonkokoisen polven esittely  lääkärille. Lääkäri väänteli ja taivutteli ja minä huusin antaumuksella... ystävällinen Rouva-lääkäri siihen että elä huuda kukaan ei uskalla tulla tänne sinun jälkeen....ja yrittihän se silloinkin sitä punkteerausta ehdottaa josta minä ystävällisesti kieltäydyin...mutta totesi sitten itsekin hetken mietittyään että parempi jättää väliin..odotushuoneessa olevat potilaat vielä luulevat häntä teurastajaksi. Tänään kotiin lähtiessä mietin, että se meni ihan hyvin (buranareseptin uusiminen ei niin suuria ponnisteluja vaatinut minulta eikä lääkäriltä). Yleensä kotiin lähtiessä mietin kummalle jäi suuremmat traumat tästä "asiakaskohtaamisesta" minulle vai lääkärille?

Ei mitään päivitettävää

Olisiko viisainta pitää statuksena ei mitään päivitettävää? Sain tänään ensimmäisen kommentin blogistani. Punakynä ei heilunut (ylläri)! Äidinkielenopettajaksi opiskeleva esikoiseni (näiden sulkujen välissä  oli ensin jotain yksityiskohtaista kerrottavaa, mutta päätinkin olla kerrankin viisaasti hiljaa(vähän puhetta pesästä ja kiskasta)) oli mieltä että isot kirjaimet olisi sallittu, myös välimerkit, muuten kuulema linja on sama kuin facebookpäivityksissäkin. Ei yllätyksiä. Asiasta eri puolelle huonetta, miksi tuo pönttöuuni ei syty? Voi miten olen nauttinut repiä kynnet verillä jo kolmeen otteeseen tuohta noista koivuklapeista. Että voin katsella niiden kauniista käryävän loppuun, ilman toivottua syttymisreaktiota klapeissa. Elämä on...ja syttyihän lopultakin muutakin kuin käryävät käämit!

vielä tuulipuvunhousuista

Olen ollut neljä viikkoa rampa, pikkupolvivaivojavain (punkteerausta ja mahdollisia sivusiderepeämiä ja palasia ristisiteestä lumpion alla). En valita, vain äänekkäästi pidän mielessä naisentavaran. Siis asiaan ne tuulihousut, vedin reippaana tyttönä jalkaan, viikkojen tauon jälkeen. No (naisentavaranhokemista), oliko pikkasen tiukkaa, vetskari huusi hoosiannaa ja neppari rukoili etten yrittäis sitä kiinni. Metriperseeni oli päättänyt levitä lisää jouluisten nautintojen ja liikkumattoman rungon yhdistelmäna. Tämän totuuden ja peilin tarkan tutkiskelujen jälkeen on nyt sitten kiloklubiin rekisteröidytty ja Kalorilaskuriin lisäaikaa maksettu. Aamu alkaakin sitten siemenpirtelöllä, eikä aviomiehelläni ole tässä tapauksessa mitään tekemistä asian kanssa, vaikka elävänravinnon nimeen vannotaankin. Terveellisempää uutta vuotta ja hyvää huomenta minulle sekä teille jotka haluatte kopsata reseptin.

1. Suihin
2. Nielee
 mikä meni pieleen...

rasvaton maitorahka 100g
mehukeitto light 100g
auringonkukansiemenet 2 rkl
herneproteiini 1 rkl
spirulinajauhe 1 rkl
suraus sauvalla ja kuppiin

mmm.. rakkaani lapatossu oli tehnyt ihana kanastroganoffia, todellinen löytö aviomieheksi. Toimii keittiössä, makuuhuoneessa ja työpaikalla. Ja siis mikä parasta näyttää syötävän hyvältä ja viihtyy peilin edessä pidempään aamuisin kuin minä... ja nyt huippukohta,( saa olla kateellinen )viihtyy vaate/kenkäostoksilla ja omistaa itsekin mittavan vaatekaapin -kengistä puhumattakaan. Oijoijoi niin makeaa, että verensokeri nousee.
Ja meillähän pätee tämä sanonta: -kaikki mikä näkkyy mun takkaa on mun akkaa-

Kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään, minua ahdistelee nälkäinen-en ole saanut ruokaa tänään mato-matala. Se on meidän pupu mäyräkoira, virallisesti Ulpu. Mutta kun tätä ulosantia katsoo....ei taida haitata, liian makeat jutut. Tämä on suoranaista kidutusta niin lukijalle kuin kirjoittajallekkin. Nämä pyhäpäivät ovat niin kuolettavan tylsiä, vaikka olen ollut aamun töissä. Pää on niin tyhjä ja olo niin tylsä. Voiskohan vaikka pää¤räjähtää, niin alkaisko tapahtua? Tässä kuitenkin pupu ja tulevan kampaajan näkemys "pupulla on pompat" luukista. Meidän erityislapsemme viritykset ja värkkäilyt on ihan parasta antia.

Tästäkö se alkaa-alkaako se tästä?

Jos tässä nyt ei muuta ala, niin ainakin joka tammikuinen dietti ja tuhoton kevään odotus. En todellakaan tiedä mitä päässäni alkoi liikkumaan, minä blogia pitämään? Tilapäinen mielenhäiriö vai pysyvä sairaus? Eihän minulla ole edes aikaa tällaiseen. Vain kaiverrus kertoa elämästä yrittäjänä, eritys-lapsen ja kolmen tavis-lapsen vanhempana kaikkine hullutuksineen. Sekä todellakin jakamisen arvoiset ¤repsahdukset¤!