KIrjanpitoa ja muita pakkopullia

Ei ehdi edes täällä käydä sitä itseään jauhamassa, kun on kahden yrityksen kirjanpidot taas tehtävänä. Ja vielä pakolliset vuosi-ilmoitukset kaikille mahdollisille tahoille, ettet vaan oo kusettanut tai omaan liiviin käärinyt mistään rahaa. Omaan liiviin oo muuta käärittävää, kuin riipputissit. Kassalippaan pohjalla tilinpäätöksessä ole muuta kuin  viimekesäinen kuollu kärpänen. Kyllä kannattaa alkaa erään Norjalaisomisteisen kioskiketjun yrittäjäksi. Vittu muuta jää käteen kuin 80 tuntia viikossa töitä, järetön kusetetuksi tulemisen tunne ja rahat jotka tienaat, vetää välistä tämä kyseinen emoyhtiö. Oi taivas kun sen oven avaimen eteenpäin luovutan hamassa tulevaisuudessa, olen niiiiiinnn käsittämättömän onnellinen nainen, ettei mikään voi sitä pilata! Aivan sama vaikka jäis vitusti velkaa, että onnellisena niitäkin maksan. Mikään ei voi pilata sitä fiilistä, kun ei tarvitse enää niiden mulkkujen orjana kykkiä. Vittu muutun varmaan pumpulipilveksi kun leijailen siinä kevyessä onnentunteessa. Se ei ole yrittämistä, se on riskinkantamista nimellisellä yrittäjäntittelillä kun voiton korjaa joku muu. Ne käärii yrittäjältä rahan 3 eri kertaan tuotteestä jonka myyt. Ensin tukkuhinnoissa joihin on jo lisätty kate, sitten ne ottaa sinun katteesta rojaltiprosentin kun sinä myyt sen ja lopuksi vielä markkinointi ja mainosmaksut jotka määräytyvät kokonaismyynnin mukaan. Mä säälin sydämmeni sopukoista, niitä onnettomia jotka siihen ryhtyy. Niitä kusetetaan jo siinä vaiheessa kun kioskin kannattavuuslaskelmaa esitellään. Siinä ei ole "muistettu" kirjata kaikkia kuluja mitkä vähenee omasta tuloksesta ja luvut on muutenkin muutaman 10 prosenttia kaunisteltu yläkanttiin. Ja ollaan niin apuna ja mukana ja kannustamassa. Mutta voinpa kertoa, kun on nimi sopparissa ja aluemyyntipäällikön perävalot näkyy, ne myös näkyy. Turha odotella apuja vain ahdistelua, henkistä väkivaltaa, painostamista. Ei tietenkään päde ihan kaikkiin (kokemusta on myös erilaisesta ihmisestä). Sen tietää jos PAMin sivuillakin jo ketjun omat työntekijät kirjoittelee henkisestä väkivallasta ja painostamisesta, mitä se on kauppiailla. Arat ei pärjää ja antavat jyrätä itsensä yli. Minä aioin seistä kuin viimeisen tuomiopäivän pasuuna ja vedän vitunpitkälläruoskalla takaisin.  Niin kuin olen tehnyt tähänkin saakka. Ihan vain pelkkaa ilkeyttäni. Ja kostonhimoa. Tänään on se päivä kun positiivisuus on perseestä ja empatia ei elätä.