NÄLKÄ! ja kadonnut karkkipäivä

Nyt tulee tuhotonta "elämänmuutos vuodatusta". Mulla on nälkä!!! Ja mä haluan jotain missä on sokeria, mmmmm...mieluummin suklaan muodossa. Laskiaispullakin maistuis mantelimassalla. ARG! Sokerirotan riippuvaisuus-suhde on katkolla, 3 päivä ilman sokeria ja aikasta lailla myös piilosokeria. MÄ HALUUN, NYT TEKEE MIELI! Ehkä, ehkä jo huomenna helpottaa. Mun oli lopultakin pakko aloittaa nälän näkeminen, kävin puntarilla. HUPS; 3kg polviremontin aikaan saatu jo plussaa. Tällä menolla paisun muodottomaksi, lapatossu saa kohta tunkilla nostaa mut sängystä ja trukilla kuljetella.  Pakko aloittaa kalorinlaskeminen.
 Mä olen oikeasti todellinen nautiskelija. Jos suoraan sanon mieluummin eläisin keskellä kulinaarisia nautintoja kuin olisin normaalipainoinen.  Enkä koe tarvetta laihduttaa ulkonäollisistä syistä. En todellakaan pode mitään itsetunto-ongelmaa ylipainostani. Enkä koe, että olisin jotenkin tyylittömämpi tai rumempi sen vuoksi. Tunnen olevani oma hitusen omalaatuinen persoonani kokoon katsomatta. En ole kokenut koskaan että lihavuus on jokin ongelma, jollaista siitä tehdään. Mä jaksan liikkua, kunto on hyvä. Löydän tyylikkäitä vaatteita ja jos en löydä ompelijat on sitä varten. Mun mielestä ihmisellä joka pilkkaa/nauraa/halveksii lihavia on itsellään itsetunto-ongelma ja tarve pönkittää jotain surkeutta omassa elämässään...niin no on tietysti sitten ne itseään anteeksi pyytelevät lihavat jotka ruokkivat varmasti tätä.
No onko ihan pakko pyristellä sitten jollakin nälkäkuurilla, no joo pikkuhiljaa. Tämä metriperse alkaa oikeasti vaivata terveyttä. Lonkat on kipeet, polvi on paskana, selkä on kipee ja fibramyalgia ei ainakaan helpota vaivoja. Siis yhteenlaskettuna=mä olen tullut vanhaksi. Tämä seniili nelikymppisen ruho ei enää kestä tätä painoa. Kaikki lähtökohdat olisi myös metaboliseen oireyhtymään, mutta kolestrooli on huippuhyvä, sokerit ei vaivaa, eikä ole verenpainetta. Yliliikkuvat nivelet vaan alkaa olla finaalikie

rroksella.
Mullahan on tämä salainen tavoite olla 50 vuotiaana upeimmillaan. Sellainen GrandOldLadyFitness. Asetin tavoitteen kolmekymppisenä ja nyt on meneillään katastrofaalisen totaalinen repsahdus ennen täydellisyyttä.  JOOJOO sen kun näkis...onneksi on kymmenen vuotta vielä aikaa, ennen kuin voi todeta lopputuleman. Olipa paino mikä tahansa, tyyli on varmasti rautainen. Ja tavara on edelleen  tiukka, sen kunnosta ei tingitä.  Minä en kertakaikkiaan  suostu näyttämään viiskymppiseltä. Enkä kuulostamaan. Eihän tarvii kasvaa vanhaksi koskaan? jos ei halua.